Metsässä

Melkein kaikille Suomalaisille metsä on tärkeä paikka. En tiedä mistä tuo kaipuu metsään, tulee, koska se on jopa meidän 4,5-vuotiaalla Poikasellakin, joka on ikänsä asunut reilun kilometrin päässä kaupungin keskustasta, lähiössä.  Vuonna 2013 kesällä Poikanen kävi oikeassa metsässä Rukalla ja viime kesänä mummolassa mustikkametsässä. Harvoja kertoja mutta silti; "Äiti, mä haluan metsään!" Haluaisin  niin kovasti toteuttaa Poikasen toiveen, unelmissa onkin mm. Karhunkierros ja jospa me päästäisiin tänä kesänä Hepokönkäälle ja Korkeakoskelle.

Mutta entä tässä välissä? No käytiin me Myllyojan purolla. Tämäkin on sellainen uskomaton paikka ihan vilkasliikenteisen tien vieressä keskellä asutusta ja tuntuu että hyvin harva kaupunkilainen tietää paikan:

Sitten toinen paikka on ihan keskustassa, iso puisto, jossa on kauniita vanhoja valkoisia siltoja ja vanhoja vesiuomia. Korkeita kuusia, saniaisia ja vadelmia. Ihana paikka joka toivottavasti on turvassa kaupungin gryndereiltä:

Nyt odotellaan vielä Poikasen kasvamista että päästään kunnon vaelluksille, mutta lähitienoon metsät kyllä käydään läpi vielä useampaan kertaan.

Itse olin nuorena aikamoinen"metsäläinen". Olenkin aina nauranut että mulla oli helppo teini-ikä, vaeltelin metsässä tuntikausia, löysin luolan, pelästyin hirviä, ollut niin hiljaa ja liikkumatta ettei kahden metrin päästä mennyt koirakko huomannut minua :D olen huhuillut pöllöä, juossut kallioilla niin lujaa kuin pääsin. Onkin ikävä niitä lapsuusmetsän pintakallioita, ne olivat upeita ja korkeita.

Kaipuu luontoon täältä kaupungista on suuri.