Kevään tulo

Alkuviikosta oli lämmintä ja aurinkoista. Oli kivaa olla Poikasen kanssa pihalla ja ihmetellä kevään tuloa. Viime kesänä perustin kukkapenkin taloyhtiön pihaan. Se olikin oma hommansa. Nyt sitten ihmeteltiin että selvisikö mikään kasvi talvea.

 Kyllä sieltä jotain näyttäisi kasvavan.... just nyt en kyllä muista mitä äidiltä saatua kasvia tämä on, mutta eiköhän sekin selvinne kun hiukan kasvaa:

Tämä oli muistaakseni ritarinkannusta? Hyvin näyttää talvesta selvinneen, hyvä hyvä! Tämä kukkikin jo viime kesänä nätisti.

Ja ihanaa! Raparperi selvisi talvesta ja näistä kamalista yöpakkasista. Onhan tuo taloyhtiön pihalla, mutta pakko katsoa jos edes yhden raparperikeiton saisi tehtyä..

 Ja kevätvuohenjuuri ilmeisesti? Tämä olisi ihana jos kukkisi nyt keväällä edes hiukan.

Ja sitten vielä jotain liljaa? Tämä saattaisi olla sitä oranssia, joka jouduttiin poistamaan autopihan asfaltoinnin vuoksi.

Sormet syhyää jo kovasti puutarhahommiin, mutta en uskalla vielä. Niin paljon on kasveja nousematta; akilleija, unikko, pihakäenkaali.... ajattelin antaa niille ihan kunnon kasvurauhan. Ehkä kesäkuun alussa sitten paremmin kerta kesäkin on kolmatta viikkoa myöhässä.

Keittiöhyllyn uusi ilme

Ei sillä että nuo Heljä Liukko-Sundströmin puput ois ollu rumat mutta kyllä se Pääsiäinen nyt on ohi. Toisaalta nuo ei oo niin leimallisesti Pääsiäiseen liittyvät, joten saivat olla näin pitkään esillä.

Mutta vaihtelun kaipuu iski. Ja Deseniolta tilattu kuva. Jotain raffimpaa ja karumpaa teki mieli. Joten pakkasin pupuset kaappiin ja kaivelin uutta tilpettä esille. Desenion Kallo on kivan vaalea ja ilmava, rakastan edelleen tuota ruostunutta ihanaa pannunalusta. Pieni tattikulho on ehdoton ja nuo vanhat sakset täysin toimivat.  Kolme vanhaa kukkasiiltä pääsivät hyllyyn. Ja kiinanruusun pistokas uuteen kotiin.

Hyllyn ilme keveni huomattavasti kun sain sen liitutaulun pois. Katsotaan nyt miten pitkään mennään tällä tyylillä.

Äidin sukat

Hyvää äitienpäivää! Omalla äidilläni on vielä nimipäiväkin tänään, hänelle tuplaonnittelut. Ystävänpäivän aikaan aloin neulomaan äidillekin kirjoneulepolvisukkia. Malli on Taimitarhan Ystävänpäiväsukat. Näistä tuli tosi hienot, mutta en vain itselleni osaa kuvitella sukkia joissa on kukkia ja sydämmiä.

Kuvassa vielä langat päättelemättä ja höyryttämättä. Ja olihan kuule ihan vaan pari lankaa pääteltävänä, heh hee!

Mukavaa äitienpäivää, itse kävin tänään töissäkin päivällä.

Kirjoneulesukat

Joulukuussa innostuin Taimitarhan joulukalenterisukista. Nyt varmaan on oikea aikaesitellä ne sukat ja toisetkin eikö vain ;) onhan nämä ajankohtaiset kun on niin kylmä kevätkin ollut :D

Sukista tuli mieleiset. Nämä olikin oikeastaan elämäni ekat kirjoneulesukat ja ekat  polvisukat. Mielestäni ihan hyvät tuli. Nyt haluaisinkin tehdä uudet mutta tummanharmaa/valkoinen kombolla.

No sitten. Noista polvisukista jäi lankaa. Inhoan jämälankoja, kun niitä on niin hankala mihinkään käyttää, niin että sais ihan kokonaan pois. Mutta ei hätää, otetaan itselle toinen haaste; villasukat KÄRJESTÄ aloittaen! Kärjestä aloittamalla saa varmasti kulutettua ihan kaiken langan. Lanka ei siis voi loppua kesken kärkikavennuksen, vaan vartta jatketaan niin kauan kuin lankaa riittää.

Tässä siis aloituskuvio. Ja kannattaa tähän alkuun käyttää pyöröjä niin ei tarvi pelätä katkaisevansa (bambu)puikkoja

Alkuun kauhistelin kantapäätä ja ohjeet tuntui olevan hepreaa, mutta kun vain seurasi ohjetta niin sujui sekin. Ja tulihan muuten siisti ja napakka kantapää! Ei varmasti ole viimeinen kerta kun teen sukat kärjestä aloittaen.

Tässä valmiit sukat. Vaalea harmaan riitti just ja just noihin kuvioihin ja ihan hyvän pituinen varsi tuli tummemmasta harmaasta. Näitä olen pitänyt myöskin ahkerasti talven aikana

Kortti aikuiselle

Toukokuu on jo hyvässä alussa, lupaus kesästä siis. Mutta terminen kevät se silti odotuttaa itseään Oulun korkeudella, tässä on useammaksikin yöksi luvattu selkeästi yöpakkasia. Vaan talvitakin ja toppahousut pistin jo pois, en vaan SUOSTU käyttämään niitä enäö toukukuussa!

Väliin on tullut tehtyä korttejakin. Ettei taidot katoa kokonaan. Olen kyllä miettinyt että jos laittais kaikki askartelujutut pois, mutta onhan se hyvä olla varalla jos tuo Poikanen joskus haluaa jotakin väsätä. Skräppääminen taas on ihan täysin kadoksissa, siis IHAN TÄYSIN ja se surettaa itseäni tosi paljon; muistot pitäisi saada talteen

Mutta nyt kokeilin tehdä kortin käyttäen vähän harvinaisempaa kuvaa. Näitä kuvia pitäisi olla enemänkin, sopivat hyvin aikuisen korttiin, kun aina ei jaksa niitä kukkiakaan laittaa.

Mukavahan tätä oli tehdä, värittää kuva ja koota kortiksi. Mukaan länttäsin vielä tuommoisen ison bling bling haaraniitin.