Mitähän tästä?

Käytiin tekemässä kesälomamatka Raumalle heinäkuun lopussa. Minun vanhempani asuvat siellä, Rauman lähipitäjässä noin 1900-luvun alussa rakennetussa talossa, jonka pihapiiriin kuuluu sauna/työpaja ja talli/navetta/liiteri kombinaatiot.

Miljöö on aivan ihana ja J tykkäsi siitä että sai olla pihalla ja tulla ja mennä sisään ja ulos. Täällä kaupungilla se on vähän vaikeaa kun jokaista puistokäyntiä varten on suunniteltava sitä lähtöä.

Puutyöpajassa oli sitten tuommoinen - mikä lie - tarjoilualusta. Pyysin sen isältä itselleni, jos kerta hälle ei oo sille käyttöä. Ei ollut ja niinpä salakuljetin sen Miehen tietämättä kotia asti ;) Nyt sitten kovasti pähkäilen että MITÄ sen kanssa tekisin. Se taitaa olla tiikkiä, sen verta painava kuitenkin. Toden näköisesti se pitäisi ensin harjata puhtaaksi ja sen jälkeen hioa ehkä ja taas hatjata puhtaaksi ja sitten käyttää siihen jotain öljyä hoitoaineena. Mietin vain että pitäiskö se laittaa 100 uuniin puoleksi tunniksi niin pöpöt kuolee ja uskaltaisi tarjoilu alustana käyttää.... ehkä :)

Tervetuloa keittiöön!!

Keittiö on kodin sydän. Ja pakko myöntää että kun kohtasimme tämän asunnon Etuovi.comissa niin me molemmat ihastuimme tähän keittiöön. Jooo'o  IKEAn keittiö, mutta ei yhtään näytä siltä. Remontti oli tehty vuonna 2009 ja erityisen kiva uusi tuttavuus on induktioliesi. Ihan parhautta kun se on niin nopea!

Ainoa mitä en osaa tehdä niin on noiden kaapienovien puhdistus. En millään löydä puhdistusainetta millä saan rasvaiset sormenjäljet pois. Ehkä pitänee sitten tyytyä etikka/vesi/sitruunanmehu cocktailiin ja pyyhkiä ne sillä....

Mutta pitemmittä puheitta, peremälle vain :)

Tässä yleiskuvaa kun tullaan eteisestä keittiöön:

 

 

Kaapistot vasemmalla ja oikealla eli ylimääräisen tavaran piilottajat:

 

 

 

 

Tuossa näkyy hyvin tuo liesi. Tosin siinä on vain kolme levyä, mutta eipä tässä neljän vuoden aikana sitä neljättä ole kaivannutkaan. Ja se on NOPEA!

 

Keittiöpyyhe on 0.50 sentin löytö Punaisen Ristin Kontista. se on Stefan Lindforsin suunnittelema Verkko-kuosi. Kuosia on käytetty Ego-astiaston lautasissa. Pyyhkeessä jopa lukee "Made in Europe" josta olen hyvin iloinen.

Keittiö on ihana ja toimiva mutta on muutama juttu josta emme pidä. Isoin ja hallitsevin on tuo seinämaalaus. Ensin se oli erikoinen mutta nyt se on vain alkanut ärsyttää. Edellisen omistajan tytär, joka kuulemma on sisustusarkkitehti tms. on sen tuohon maalannut. Se on oikeasti kamala. En tiedä miten olemme sietäneet sitä jo neljättä vuotta, mutta sen on nyt tarkoitus lähteä. Tuommoinen tumma seinämaalaus pimentää ruokailunurkkauksen.

 







 

 

Luonnossa vielä hirveämpi. Myös tuo J:n tuoli joutanee myyntiin.

 

Toinen asia mistä en pidä keittiössä on tuo mikron alue. Jotenkin tosi  plääh.

 

Ai niin! ja keittiön välitilassakin on tuota maalattua kuviota, mutta onneksi se ei sieltä niin paista silmään kun siinä on musta lasi edessä.

Oho, ompa valottunut kuva. Tuo suola-astia on Kierrätyskeskuksesta 0,20 eurolla ostettu. Tykkään siitä kun siinä on tuo kansi ja lusikkakolo.

 

Liettä vastapäätä on työpöytä jossa yleensä teemme voileivät. Siinä on myös hedelmiä ja nuo Clipperin teet jotka ostin vain koska tykkään turkoosista väristä! Ja onhan se makukin hyvä, joskin piparminttu on aika voimakas jos sen pussin unohtaa pitkäksi aikaa kuppiin ;)

 

 

Ja keittiön pöytä. Tein siihen pikatuunauksen peittämällä kuluneen ja kuoppaisen mäntytason valkoisella vahakankaalla.

Tykkään tuosta miltä ruokailunurkkamme näyttää. Viherkasvit ovat upeita ja nuo posliinikukat ovat kaiken lisäksi kukkineen koko kesän. Keskimmäinen tuoksuu ihan hunajalle ja oikeanpuoleinen parfyymille. Vasemmanpuoleinen ei ole vielä kukkinut luonani.

Tässä olisi nyt keittiömme. Valitan huonolaatuisia kuvia ja outoja kuvakulmia. Valokuvaus on oikeasti aika vaikeaa ja näin keltanokalta se ei vielä oikein suju.

Kiitos kun kävitte visiitillä, kohta siirrymme olohuoneeseen! :)





Neulottu setti

Alpakkalanka. Alpakkalanka. Niin.

 

 

Se on pehmeää, ei allergisoi, on lämmintä, ei kutita. Sellainen ihana 100% alpakkalanka. Mutta hiisi vieköön kun se neule ei palaudu! Eli siis tuossa neulomassani setissä kaulahuivi on ihana, pitsikuvio oli helppo mutta näyttävä. Mutta tuo pipo. Se on ihan katastrofi pitää päässä. Nimittäin joustoa ei löydy tippaakaan ja se tyyliin tippuu päästä. Eli pitänee vetää parit kuminauhan reunaan ennen käyttöönottoa.

 

 

Muuten tykkään mallista ja väristä :)

 

 

 

Pipon mallikin on hyvä, se aloitetaan tuolta päälaelta. Ohjeen kuin vain saisin jostain kaivettua niin voisin tehdä kunnon langalla muitakin pipoja.



Nokisen Taalarin uusi paluu

Muistatteko ne Myrnan kupit jotka sain puhdistettua lähes priimaksi asti? Samalla reissulla pelastin myös sinisen, aivan julmetun painavan lasimaljakon. Aluksi mulla ei ollut aavistustakaan mikä tuo maljakko oli, mutta netti kertoi; Nanny Stillin Taalari. Ja painoa lähes kaksi kiloa. Ja ihan täysin priima :)

Ja jälleen ne Ennen kuvat:

Varsinkin tuo yläosa oli kärsinyt noesta.

Itse asiassa tämä oli paljon helpompi puhdistaa kuin ne kupit.
Ja Jälkeen kuva, olkaa hyvät:

Tämän maljakon saa mieheni veljentytär, jolla ei oikein muuta muistoa ole edesmenneen isänsä kotipaikasta. Ja anteeksi nyt vain, minusta tuo on aika... noh.... hmmmm.... ruma, jos rehellisiä ollaan. Ja mulla kyllä on noita maljakoita ihan tarpeeksi muutenkin.

Vähän tuli sneak peakia keittiöön, pitänee ladata kuvat kamerasta koneelle niin saan tehtyä keittiöstä sen lupailemani postauksen :)