Menneitä päiviä

Näin se vaan sukkelasti tekniikka pettää aina samaan aikaan. Ensin ihmeteltiin älyluurini toimimattomuutta (ei päässyt nettiin/ei löytänyt yhteyttä) ja sitten odotettiin että Elisa korjaisi vian laajakaistayhteydessämme. Onneksi mikään näistä ei maksanut ja nyt voin lähettää pitkästä aikaa äidilleni kuvatekstareita; jostain syystä liittymäni ei tukenut niitä.

Mutta mitä on tapahtunut sillä aikaa? On käyty kaverisynttäreilöä, tivolissa ja on puhallettu voikukkien hahtuvia.

Mikä voikaan olla elämässä parempaa kuin voikukkien hahtuvien puhaltelu? Milloin viimeksi olette puhaltaneet niitä?

Se on hauskaa! Omasta mielestäni ja 4,5-veen mielestä myös.

Tänään sitten oli päällä se paljon puhuttu myrsky. Ja sen verran puhalsi, että tontilta kaatui pihlaja. Ihan läpilaho puuvanhus. Satuin vielä olemaan sopivasti ikkunassa kun tuo kaatui. Nelisen tuntia niin miehet olivat katkoneet myös tuon viereisin pois ja myöskin tuon jonka oksia näkyy oikeassa reunassa. Kylläpäs nyt avartui ja valostui keittiö!

Seuraavaksi postaus tuosta ikuisuusprojekstista, joka alkaa olla jo valmis mutta ei kuitenkaan ole vielä hetkeen... ;)

Palaillaan!