Ikävä kotiin

Kyllä se vaan kuulkaa on niin, sttä tämä sijaisasunto ei ole koti. Mulla on ihan hirmuinen kaiho ja kaipuu tuonne omaan kotiin, mutta vielä pitäisi kaksi kuukautta malttaa odottaa... Ja odottavan aika on totisesti pitkä, en viihdy pätkääkään tässä väliaikaiskämpässä. Osaltaan tämä on paljon rauhattomampi talo ja tuosta ihan vierestä menee nelikaistainen tie joka on VILKAS ja varsinkin siittä menee paljon raskaksta liikennettä ja hälyautoja pillit huutaen.

Voin sanoa että toukokuussa kun pääsee asettumaan takaisin omaan kotiin niin siitä minä  nautin, oma koti kullan kallis. Kävin taas viime viikolla paikan päällä ja sekä kylppäristä että vessasta on lattiasta lähtenyt melkein kymmenen senttiä pois.

Ei pääse vieläkään suihkuun:

Kuva on otetty kylppärin kynnykseltä. Uskomatonta, että vaikka tämä tabletti toistaa kuvat älyttömän terävinä niin tän oma kamera on ihan sairaan surkea siis menee hermot tähän vitosluokan kuvanlaatuun.

Tietty noi on pimeitä kuvia, mutta ei se valokaan mitään auta. Sai  järjestettyä itselleni herkutteluillallisen; uusi sisustuslehti, kylmäsavulohisalaattia ja valkkaria, ihanaa ja vielä kynttiläkin!

Pitäisköhän se sitten itsekkin ensi kerraksi saada se tulppaanikimppu ostettua... :)